Alku

Allright. Pistetääs blogi pystyyn kun on kylillä tullut luvattua moista. Eli reissublogia on luvassa.

Reissuidea sai alkunsa jo puoltoistavuotta sitten kun oltiin tekemassa reilireissua (Saksa, Itävalta, Slovenia, Kroatia, Bosnia, Serbia, Makedonia, Kreikka, Italia & Vatikaani). Reissu oli elon parhaita päiviä joten silloin tuli tajuttua että tätä häätyy tehdä enemmänkin. Silloin oli koulu vielä pahasti kesken ja suunnitelma oli että viimeistaan ensikesänä samantyylinen reissu mutta pidemälle, mahdollisesti Intiaan koska sinne pääsee pienelläkin budjetilla.

Keväällä näytti pahasti siltä että ei toivoakaan reissun suhteen. Kesällä yritettiin Herkon kanssa väsätä pikaisesti viikon reissua Norjaan ja vaihtoehtoisesti pariksi viikoksi Kreikkaan Hammockien (laskuvarjokankaasta tehty riippumatto) kanssa kiertelemään. Kumpikaan ei onnistunut, lähinnä sen takia että olisi joutunut lähtemään niin hätäisesti ettei ollut hirveästi järkeä.

Kun kumpikin noista suunnitelmista jäi toteutumatta oli selkeää että kesäksi ei enää ehdi, joten talvella sitten lämpimään. Aluksi mielessä oli lähinnä lähteä vuodenvaihteen jälkeen Intiaan 1 - 1,5kk. Mitään tämän suurempaa ei alunperin ollut mielessä, vaan lähinnä se että säästää siihen asti mahdollisimman paljon ja hoitaa koulun loppuun.

Syksyn mittaan kävi kuitenkin selväksi että saan säästettyä enemmän kuin kuukauden budjetin ja kun kauas menee niin siellä kannattaa olla kauan, ihan jo taloudellisessakin mielessä koska matkat maksaa paljon suhteessa elämiseen. Toki toinen ja tärkeämpi syy on se että matka on paljon jotain isompaa jos kyse on kuukausista viikkojen ja päivien sijaan. Matkustamisen ja näkemisen lisäksi pääsee elämään monta paikkaa.

Työsopimukseni oli tehty joulukuun alkuun asti, mutta pyysivät että jäisin ainakin vuodenvaihteeseen asti. Lopputyöni oli tekeillä ja deadline eli kalmanraja merkittynä vuodenvaihteeseen. Joten aika luonnostaan tuli päätös siitä että tuolloin on paras aika lähteä. Niinpä päätin tahkoa lopputyön valmiiksi ja olla pyytämättä sopimuksen jatkamista. Työantaja ei olisi missään tapauksessa myöntänyt kuukaudenkaan vapaata ja projektit oli sopivasti merkitty loppumaan 9.1, joten tuo muodostui päättöpäiväksi. Aluksi ajatus siitä että lopettaisi työt pidemmäksi aikaa, tuntui pahennusta herättävältä. Mutta kun rupesi miettimään että minkä takia tässä on tullut koulut käytyä ja duunia paiskittua, jos ei itseni takia, niin tajusi että siinä ei ole mitään väärää että käytän työllä ansaitut rahat siihen että ostan aikaa ja maailman sen sijaan että ostaisin asioita joita en tarvi. Toki saa unohtaa urahaaveet (jos sellaisia olisi) kuin näin tekee, sekä ottamaan riskin väliaikaisesta työttömyydestä. Mutta tiedostan tämän kuten myös sen että ihmisellä on vain yksi elo ja se tulee käyttää parhaaksi näkemällään tavalla muiden ihmisten ja instanssien odotusten sijaan. Yhdelläkään puolenvuoden palkalla ei voi ostaa takaisin sitä että olin kerran 26-vuotias ja kiersin maailmaa. En halua kuolinvuoteellani kelailla että olisi pitänyt lähteä.

Koska reissusta oli muodostumassa entistä pidempi vaihtui kohdekin. Vaihtoehdoiksi nousi Trans-Siberian kautta Aasiaan ja Etelä-Amerikka. Koska en omaa vielä tarvittavaa espanjankielentaitoa, päädyin ensin mainittuun.

Viimeiset kolme kuukautta oli melkoista puurtamista. Omalla tavalla elon raskaimmat. Aika meni lähinnä siihen että töistä kotiin ja kotona lopputyön puurtamista kunnes lyhyet unet ja koko rumba uudestaan. Siinä samalla sitten yritti vielä reissua suunnitella. Vihaan edelleenkin lopputöitä enemmän kuin ruttoa, vaikka omani on valmis:D Yksinkertaisesti vain käsittämätöntä että kukaan kuolevainen tuhlaa rajallista aikaa moiseen touhuun. Sikäli opiskelu oli nastaa ja sain siltä erittäin paljon, mutta ehkä juuri siksi turhautti väsätä työtä jossa sisältöä tärkeämmäksi nousee miljoonan eri muotoseikan runkkaaminen.

En muista ikinä viettäneeni sosiaalisesti yhtä hiljaista aikaa kuin noi kuukaudet. Siksi eloni raskaimmat, mutta myös erittäin opettavaiset koska huolimatta tiukasta säästökuurista, pahimmalta tuntui se ettei ollut aikaa itselle ja ystäville. Säästämisen takia asioista luopuminen ei tuntunut missään määrin niin pahalta. Onneksi ei tarvi enää tuollaiseen rumbaan ryhtyä vaan voi käyttää elämää elämiseen:)

Joten koitti 10.1 jolloin seikkailu alkoi. Tämä blogi tulee olemaan tarina seikkailusta junalla Kiinaan ja siitä kohti tuntematonta. Tällä hetkellä suunnitelma on seuraava: Helsigistä bussilla Pietariin (josta tätä juuri nyt naputtelen), junalla Moskovaan josta parin päivän jälkeen junalla Irkutsk nimiseen kaupunkiin (kolme päivää junassa) josta parin päivän jälkeen junalla Pekingiin.
Eli Trans-Siberia. Siitä eteenpäin ei ole tarkempaa suunnitelmaa mutta eiköhän se tässäselviä:) Kesän alussa kelasin tulla takaisin.

Joten ei muuta kun seikkailut kehiin. Ladys and gentleman, maailma on teidän: